Uudet cosplayasumme valmistuivat kuin valmistuivatkin, vaikka olinkin valmis menettämään toivoni Desuviikon alkaessa. Aloitimme cosplayasujen tekemisen aikaisemmin kuin koskaan ennen, mutta silti huomasin pukujen olevan keskeneräisiä Desuviikon alkaessa. Työt, kesähelteet ja tuttavan häät hidastivat ompelutyötä jonkin verran ja loppuaika tuhraantui motivaation puuttuessa muuhun puuhasteluun (kuten parvekkeen sisustamiseen ja konsolipelien pelaamiseen).
Torstai-iltaan mennessä juuri ennen conin alkamista olimme saaneet hyvän draivin päälle, mutta ompelukoneen nikottelu hidasti etenemistä heittelemällä kapuloita rattaisiin. Torstaiyönä luovuin toivosta katkaistua tunnin sisään kaksi nahkaneulaa ompelukoneen puolakotelon jumittuessa, ja olin varma, ettei pukuni valmistuisi ikinä. Sierran puku oli siinä vaiheessa viimeistelyä vaille valmiina, joten kokonaisuuden valmistuminen riippui minun asustani. Perjantain aikana saimme onneksi kuitenkin muutamalla niksillä ompelukoneen toimimaan jälleen lähes moitteettomasti ja kulutin ensimmäisen conipäivän istumalla ompelukoneen ääressä. Kova työ kannatti ja puolenyön maissa viimeinenkin osa asustani oli valmiina. Sen jälkeen oli enää jäljellä peruukkien leikkaaminen ja letittäminen seuraavaksi aamuksi. :]
Sää oli suopea lähes koko conin ajan ja vesisadekin alkoi vasta sunnuntaina conin jo päättyessä. Sunnuntaina pidimme tuulisesta ja pilvisestä säästä huolimatta kuvaushetken Vesijärven rannalla. Lopputulos on nähtävissä alla. :]
Tämänvuotiset cosplayasumme valmistuvat askel kerrallaan... ja täytyy myöntää, että hieman alkaa jo jännittämään niiden valmistumisen suhteen, koska kesäkuu alkaa olla jo lähellä ja puvuista on tähän mennessä valmiina vasta... alushameet ja kengät (huoh!).
Alushameet teimme tyllistä ja puuvillasta poimuttamalla. Kaksi viikonloppua siihen saimme upotettua, mutta hameet roikkuvat vaatehuoneessa odottamassa muita osia. :]
Alushameemme muodostuvat neljästä tyllirenkaasta, yhdestä
puuvillakerroksesta sekä vyötärönauhasta.
Tylliä varasimme yhteen alushameeseen noin 3 metriä (!). Tyllimäärä leikattiin hameen pituuden perusteella tietyn mittaisiksi suikaleiksi pituussuunnassaan. Suikaleiden pituus saatiin vähentämällä halutusta hameen pituudesta 10 cm ja jakamalla saatu luku neljällä (lisäksi on huomioitava saumavarat!). Tyllisuikaleita tarvittiin neljää rengasta varten 30 kpl.
Puuvillasta leikattiin ylintä renkasta varten 12 cm x 150 cm suikale, jonka molempiin päihin ommeltiin päärmeet. Vyötärökappaleeksi leikattiin 8 cm levyinen suikale, jonka pituudeksi tuli vyötärönympärys + 4 cm napitusvaraa. Vyötärökappale taitettiin kovikekankaan kanssa kahtia
Ensimmäistä tyllirenkasta varten ommeltiin kaksi tyllisuikaletta yhteen. Toiseen renkaasta varten ommeltiin yhteen neljä tyllisuikaletta. Kolmas rengas muodostui kahdeksasta tyllisuikaleesta ja neljäs rengas 16(!) tyllisuikaleesta.
Leikatut "renkaat" alkaen alimmasta ja loppuen vyötärönauhaan.
Alin tyllirengas ennen rypytystä (ja kaksinkerroin)!
Jokaiseen tyllirenkaaseen sekä puuvillarenkaaseen ommeltiin yläreunaan poimutuslangat, jonka jälkeen kaikki renkaat poimutettiin ylälangoista vetämällä. Renkaat yhdistettiin toisiinsa aloittamalla alimmasta (neljännestä) tyllirenkaasta ja kiinnittämällä se kolmannen renkaan alareunaan, jne. Vyötärökaitale ommeltiin kiinni puuvillarenkaaseen, tehtiin napinläpi sekä ommeltiin nappi paikolleen. Alushame oli viimein valmis!
Alkuvuosi on ollut niin täynnä kaikkea tekemistä (uuden asunnon järjestelyä, opinnäytetyön naputtelua ja ohjattua harjoittelua), ettemme ole ehtineet uhrata ajatustakaan kesän cosseihin ennen maaliskuuta. Edistymistä on kuitenkin onneksi hieman tapahtunut sekä cossien että kesäconeilun suhteen. Desucon-rannekkeet tilasimme heti lipunmyynnin avauduttua ja nyt ne odottavat varmassa tallessa kirjoituspöydän laatikossa kesäkuuta. :]
Peruukit tilasimme jo hyvissä ajoin eBayn kautta helmikuussa ja ne saapuivat (muistaakseni) noin 14 päivän kuluttua tilauksesta. Peruukkien värit vastasivat odotuksiamme ja näyttivät olevan riittävän paksuja tarkoituksiimme. Peruukkien muotoilua ja muokkaamista emme ole vielä aloittaneet. Cossiin sopivat kengät olimme hankkineet jo viime vuoden puolella ja harkinnan alla on aiommeko muokata kenkiä vai annammeko niiden vain olla (kenkien muokkaaminen saattaa ylittää huimasti nykyisen osaamistasomme sekä viedä liikaa aikaa).
Maaliskuun puolenvälin jälkeen aloitimme todenteolla pukujen työstämisen tuijottamalla referenssikuvia yhden illan ajan ja suunnittelemalla kaavoja paperille. Yritimme pohtia miten mikäkin osa olisi parhainta toteuttaa ja paljonko kangasta tarvitsemme mihinkin osaan. Ennen pääsiäistä kiertelimme Lahden kangas- ja ompelutarvikekauppoja ja löysimme onneksi kaikki tarvitsemamme kankaat (+ nauhat + napit + hakaset jne.). Haastavimmaksi huomasimme oikeiden värisävyjen löytämisen ja jouduimme muutamaan otteeseen tekemään kompromisseja, mutta olemme varsin tyytyväisiä valintoihimme. Lopullinen lopputulos ja se kuinka hyvin värit todella sopivat yhteen selviää sitten kesällä (mikäli puvut edes onnistuvat!) Kankaaksi valitsimme puuvillan (+ ripaus tekonahkaa allekirjoittaneen asuun), koska cossaamamme hahmot ovat maalaistyttöjä ja muut materiaalit eivät tuntuneet soveliailta. Aluksi pohdimme pellavan käyttämistä, mutta lopulta hylkäsimme sen helpon rypistyvyyden vuoksi.
Pääsiäisvapaat kuluivat cosplayn täytteisissä merkeissä. Hioimme pukukaavat valmiiksi ja teimme lopulliset päätökset käytettävien tekniikoiden suhteen (poimutusta ja laskoksia luvassa ja paljon!). Koeversiota varten uhrasimme vanhat mustavalkoiset verhot ja kokeilimme toimiiko kaikki haluamallamme tavalla ja kuinka paljon kaavoja on muokattava. Osa pukujen yksityiskohtien on vielä epäselviä toteuttamisen suhteen, mutta ne ovat varmasti ratkaistavissa pukujen valmistuessa lisää. Kaikista puvunosista emme tehneet koeversioita, mutta kaikki kriittisimpien kohtien toimivuus on onneksi jo testattu.
Yllättäen vaikeimmaksi kohdaksi paljastui alushameen tekeminen. Teimme taustatutkimusta googlen avustuksella ja päädyimme ompelemaan puuvillasta salsahamemaisen alushameen (alin kolmesta renkaasta oli nelimetrinen). Koeversion valmistuttua huomasimme kuitenkin ettei hame kohota riittävästi. Puff-efektin aikaansaamiseksi kokeilimme tärkätä hameen sokerivedellä, mutta sillä ei ollut haluttua vaikutusta. :/ Seuraavaksi aikomuksenamme on tehdä uusi alushame tyllistä (huoh!).
Frostbitesta on nyt jo melkein viikko ja tämä burgerointipostauskin oli tarkoitus naputtaa heti tuoreeltaan conin loputtua, mutta jostain syystä aina tuli jotain muuta tärkeämpää puuhaa. :] Osallistuimme Sierran kanssa ensimmäistä kertaa Frostbiteen, koska aiemmin muulla paikkakunnalla olleet työt ja opiskelut eivät sallineet viikonloppureissailua. Tällä kertaa asumme molemmat conipaikkakunnalla, joten matkustelu ei tuottanut ongelmia eikä majoituksestakaan tarvinnut stressata (onneksi).
Aiempien conikokemusten perusteella ajattelimme, että talviconin tunnelman on oltava samanlainen kuin kesäconeissakin... mutta jostain syystä conifiiliksemme oli kateissa koko viikonlopun ajan. En tiedä oliko syynä harjoitteluviikkojen ja kuun alussa olleen muuttorupeaman syytä vai jostain muusta, mutta tunsin itseni todella väsyneeksi koko conin ajan enkä jaksanut keskittyä ympärillä oleviin ihmisiin ja meneillään oleviin ohjelmiin (harmi).
Alunperinkään emme olleet suunnitelleet kovinkaan tarkkaan sitä mitä luentoja menemme kuuntelemaan. Varmaa oli ainoastaan se, että AMV-kisaa ja Cosplay boot camp -esittelytilaisuutta (?) ei voi missään nimessä missata. AMV-kisan kohdalla onnistuimme aikataulutuksen kanssa loistavasti ja ehdimme narikkajonossa seisomisesta huolimatta pääsaliin ajoissa. Näytetyistä AMV:eista en tässä vaiheessa ala sen enempää sanailemaan, mutta oma suosikkini oli MämmiKunniaan "Rakkaudelle säännöt"-pätkä (joka oli kuulemma myös monen muunkin suosikki).:] AMV-kisan jälkeen päätimme suunnata kaupungille hoitamaan muutamia välttämättömiä ostoksia sekä syömään. Shoppailun ja ruokailun jälkeen emme sitten enää jaksaneet suunnata conialueelle, joten hyppäsimme bussiin ja suuntasimme kotisohvalle katsomaan animea.
Sunnuntaisen Cosplay boot camp -esittelyluennon kanssa meillä ei sitten käynytkään yhtä hyvä onni. Laitakaupungilla asumisen haittapuolena näin talviaikaan on bussiaikataulujen sanelemat saapumisajankohdat. Emme muistaneet lauantaina tarkistaa miten bussit suvaitsevat sunnuntaisin kulkea, ja tästä syystä heräsimme aamulla liian myöhään ja nousimme bussiin vasta siinä vaiheessa, kun esittelytilaisuus oli jo alkanut :/ Ehdinpähän sitten juoda rauhassa aamukahvin Desukupista ja syödä kerrankin kunnon aamiaisen. Conipaikalle sitten viimein päästyämme kiertelimme hetkisen ympäriinsä ja kulutimme muutaman pennosen myyntisalissa. Loppuiltapäivän kulutimme sitten kaupungilla metsästäen avoinna olevaa kahviota. Aikomuksena oli kokeilla meidokahvilaa jossain vaiheessa conia, mutta emme jaksaneet missään vaiheessa etsiä kahvilaa, joten sekin jäi sitten tekemättä.
Tämänvuotisen Frostbiten ohjelmatarjonta ei ollut ihan meille soveltuva, koska näin talviaikaan opintojen ollessa käynnissä ei allekirjoittaneella ole ollut aikaa katsoa ohjelmissa käsiteltyä animeita. Spoilerien pelossa en sitten edes halunnut käydä kuuntelemassa sellaisia luentoja, jotka käsittelivät katselulistallani olevia animeja. Koska tällä hetkellä asetan opinnäytetyön ja opinnot animeharrastuksen edelle, ehdin katsoa uutuussarjat vasta juuri ennen kesäconeja. Vapaapäivinä ei edes uskalla aloittaa jonkin sarjan katsomista, koska en malttaa jättää sitä kesken ja kulutan siihen sitten työpäiväiviksikin ajatellut päivät. :D Työpajojen tarjonta vaikutti varsin mielenkiintoselta, mutta koska emme cossanneet tällä kertaa, ne eivät olleet meillä ajankohtaisia.
Frostbite-viikonlopun jälkeen totesimme kesäconien soveltuvan meille paremmin. Talviaikaan on hieman liian kylmää viettää aikaa ulkosalla raittiissa ilmassa, vaan porukka viettää aikaa sisätiloissa. Conissa tuntui olevan hieman liikaa ihmisiä, eikä Sibeliustalon ilmanvaihto jaksanut vaihtaa ilmaa riittävän tehokkaasti. Tunkkainen ilma sai pääni särkemään ja voimaan pahoin, joten en halunnut olla conipaikalla muutamaa tuntia pitempään. Talviajankohta kuormitti myös narikoita, koska ilman takki ei voinut conipaikalle oikein suunnata ja conissa oli liian kuuma takki päälle liikkumiseen. Kesäconeissa pyrimme olematta kuormittamatta narikkahenkilökuntaa ja jätämme takit sään salliessa kotiin. :D
Frostbiteä varten emme tehneet uusia cosplayasuja, emmekä halunneet uusiokäyttää vanhoja asujamme... joten saavuimme coniin desupaidassa ja farkuissa. :D Conissa oli ihaltavan paljon erilaisia cosseja, ja kaikkien niiden näkeminen innosti aloittamaan uuden cossin tekemisen. Kotona oli heti aloitettava referenssikuiven katsominen ja suunnitelmien tekeminen. Peruukitkin saapuivat juuri postin mukana, joten ensi viikonloppuun mennessä voi aloittaa niiden muokkaamisen.
Tänään postiluukusta tipahti kerrankin jotain muutakin kuin iänikuisia mainoslehtisiä ja laskuja. :D Pitkä odotus palkittiin, kun eteisen matolta löytyi Desukaupan valkoinen kirjekuori. Kuoresta paljastui Frostbite-rannekkeet(!) ja juuri sopivasti pimenevien syysiltojen turvaksi uudenkarheat Desu-heijastimet.
Kuoresta löytyi myös Sengoku Basara-nenäliinapaketti, joka taisi saada Sierran sydämen jättämään yhden lyönnin väliin. "Oooh Yukimura! Saanks mie tän?" Desun postituskuutit olivat laittaneet kuoreen "jotain kivaa" allekirjoittaneen liiallisen Twitterissä roikkumisen ansiosta. Kerrankin tuli seurattua twiittivirtaa oikeaan aikaan ja oltua sen verran hereillä, että tajusi lähettää DM juuri sopivasti ennen kuoren sulkeutumista. :D Kiitos ja kumarrus ihanille postituskuuteille!!!
Taidan olla maailman ainoa ihmisolio, jonka sormet eivät taivu "kiraboshiin". Monen monituista kertaa Sierra on kehottanut tekemään kiraboshin profiilikuvia ja sun muita valokuvia otettaessa, mutta kertaakaan ei ole edes väkisin pakottamalla sormet pysyneet oikeassa asennossa riittävän pitkään (nimetön ja keskisormi taitavat tykätä toisistaan liian paljon, eivätkä halua pysyä erillään minuuttiakaan). :D Sierran mielestä (ja omastakin mielestäni) kiraboshi sopisi kuitenkin varsin hyvin tulevien cossiasujen kanssa poseeraukseen, joten... Kaikkien opiskelukiireiden (oppari huoh!), muuttosuunnitelmien ja cossien teon keskellä allekirjoittanut aikoo treenata/kiusata sorminiveliään ja opettaa ne taipumaan kiraboshiin (mission impossible). Se onnistuuko tämä nähdään viimeistään kesällä Desuconin aikaan, mutta pahimmassa tapauksessa Sierra uhkasi teipata toisen käteni kiraboshi-asentoon koko conin ajaksi (apua! diktaattori!).
Yleensä olemme cosplayasuja suunnitellessa ja tehdessä aloittaneet koko työrupeaman aivan liian myöhäisessä ajankohdassa, eikä meille ole jäänyt riittävästi aikaa hioa asuja loppuun asti. Parhaimmillaan olemme aloittaneet cosplayasujen tekemisen puoltatoista kuukautta ennen conia, ja pahimmillaan vain kaksi viikkoa ennen conia (katastrofi!). Puvut ovat kuitenkin aina valmistuneet ajoissa, vaikka muutamaan otteeseen osia on ommeltu automatkalla tai miekkaa lakattu teltassa ja toivottu, että se on aamulla coniin lähtiessä kuivunut. Tällä kertaa ajattelimme olla viisaampia ja aloittaa cosplayasujen tekemisen kerrankin ajoissa. Pukujen olisi tarkoitus valmistua ensi vuoden Desuconiin, joten meillä olisi vielä yli puoli vuotta aikaa suunnitella ja tehdä asuja. :D Hahmojen valitseminen oli yllättävän vaikeaa, koska emme itsekään oikein tienneet millaisia hahmoja haluaisimme cossata tällä kertaa. Selvää oli, että cossaisimme tällä kertaa naisia, koska bindausta saanut harrastaa ihan riittävästi muutamaksi seuraavaksi vuodeksikin (inhaa puuhaa!!!). Aluksi ajatuksena oli tehdä jonkinlaiset koulupuvut, joissa olisi jotain mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta hahmoja etsiessämme unohdimme tämän täysin. Hahmoja etsiessämme huomasimme myös, että oli yllättävän vähän tarjolla sellaisia sarjoja, joissa olisi löytynyt kaksi tyttöhahmoa cossattavaksi. Tosin miehille suunnatuissa haaremisarjoissa ja varsin monissa peleissä on tarjolla jos jonkinlaisia naishahmoja, mutta näillä hahmoilla tuppasi olemaan aina hieman liian vähän vaatteita päällä tai hieman liian tylsät vaatteet meidän makuumme. Lopulta päädyimme valitsemaan cossattaviksi hahmoiksemme kaksi Shining Shearts-konsoliroolipelissä olevaa sisarusta. Pelissä sisaruksia on kolme, mutta koska emme ole löytäneet mistään sopivaa henkilöä cossaamaan kolmatta sisarusta, päätimme valita sisaruksista ne, joiden asut miellyttivät meitä eniten.
Allekirjoittaneen hahmo: Neris.
Sierran hahmo: Amil.
Shining Hearts-peliä ei meistä kumpikaan ole pelannut, mutta pelin pohjalta on tehty animesarja (Shining Hearts: Shiawase no Pan) ja taidekirja, joita käytämme apuna pukujen suunnittelussa.
.JPG)
